Valoa , varjoja, kirkasta, hämärää

Monenlaisia tunteita on taas viime viikkoina ollu pinnassa. Viime viikon torstaina tuli ihana ystäväni Anna Suomesta käymään. Se oli sellanen aika lyhyen varoitusajan vierailu, joka piristi viikkoani tosi paljon. Creative Fridayssa meillä tanssijoilla oli erityisohjelmana breaktanssia jota tuli opettamaan ihan mahtava suomalaismies nimeltä Eero(joka on tosin asunu Yhdysvalloissa ja vähän ympäriinsä). Teimme sitten kiltisti perässä top rock-liikkeitä ja floor-rock liikkeitä ja six-stepiä ja kokeilimme joitain freezejä. Kuulostan oikein uskottavalta ja asiantuntevalta luetellessani näitä liikkeitä, en näyttänyt läheskään niin uskottavalta kokeillessani niitä käytännössä. Six-stepin sain sentään onnistumaan muutaman kerran ja freezeissä olin ihan hyvä. Oli silti baletti/nykytanssija vähän vierailla vesillä.

Lauantaina olin Annan kanssa kaupungilla ja kiipesimme näköalapaikalle josta on upea näkymä Ålesundin yli. Kävimme myös Lyspunktetissa syömässä, tottakai. Pitäähän kaikki vierailijat tutustuttaa ihanimpaan tietämääni kahvilaan.

Lauantai-iltana katsoimme isolla porukalla leffaa ruokasalissa. Raahasimme ison kasan patjoja lattialle ja heijastimme elokuvan projektorilla kattoon. Siinä oli oikein mukava köllötellä ja nauttia elokuvaelämyksestä.

Sunnuntaina nautimme ihanasta ulkoilmasta ja kävimme merenrannassa kävelemässä. Viikonloppu Annan kanssa oli täynnä ihania keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Hänen täällä olonsa myös avas miun silmät uudestaan tän paikan kauneudelle, joka meinaa arjen keskellä välillä unohtua. Tajuan nyt itekin taas päivittäin ihastella vuorten kauneutta. Miten upean maailman onkaan Luoja luonut!





"Niinkuin vuoret nää ympäröi laaksoamme, sinun armosi Jumala meitä ympäröi. Niinkuin vuoret nää julistaa kunniaasi niin me tahdomme korottaa Herra nimeäsi!"



"Revontulten tanssia taas yllä huurteisen maan. Täällä kaukana silmieni takaa salaa jäänkö katsomaan? Kuka huutoasi kuulee? Silmistäs sen vain nään. Vaiti laukkaavat nuo tulet kaarta taivaan. Luota etkö ystävään?
Sun sydäntäs ei täällä kukaan käskemällä auki saa. Siksi uskallan vain pyytää Golgatalle katsomaan!"


Maanantaina alkoi taas uusi opetusviikko. Alkuviikkoni oli vähän ankea kun onnistuin telomaan itseäni milloin mitenkin. Maanantaina liukastuin viedessäni pahvinkeräysastiaa ulos ja kolautin pääni kovaa jäähän. Koski kovasti ja väsyneenä ja kivusta turhautuneena jäin jälle jököttämään ja paruin vähän aikaa oikein sydämeni kyllyydestä. Siinä hetkessä tuli kyllä äitiä ikävä. Selvisin onneksi ilman aivotärähdystä vaikka vähän hutera olo oli ja tanssin tekniikkatunnin istuin jääpussi päähän sidottuna. Oman koreografiani sain esitettyä vaikka tanssi olikin tavallista horjuvampaa.
Tiistaina kolhujen sarja jatkui. Luututessani ruokasalia onnistuin mäjäyttämään mopin varrella nenääni niin että siihen tuli ihan mustelma. Tällaisina hetkinä turhautuminen, ärtymys ja koti-ikävä saivat kyllä valtaa. Oli myös hassua miten tunteet heittävät. Aamulla esirukouksessa rukoilimme perheiden puolesta ja tuli aivan hirveä koti-ikävä, mutta samalla uskomattoman kiitollinen mieli ihanasta perheestä. Iltaopetuksen aikana sitten jotenkin säikähdin, että dts:hän alkaa olla jo lopuillaan ja tuli ikävä kaikkia ihmisiä siellä vaikka he sillä hetkellä vielä olivat ympärilläni. Illalla oli sentään piristyksenä Simonin 20-vuotis juhlien kunniaks dance party ja myöhemmin illalla näkyi revontulet.
Metsäaukealla muiden joukossa seistessäni ja revontulia ihastellessani tunsin itseni jotenkin kumman yksinäiseksi. Miulla on paljon ihania ystäviä joista oon hurjan kiitollinen. Välillä sitten mietin, että kunhan löytäisin ihanan poikaystävän niin kaikki ois hyvin ja sitten en tuntis itteeni enää yksinäiseks. Ehkä tuollaset hetket on kuitenkin Jumalan tapoja muistuttaa siitä miten kukaan muu kuin hän ei voi pohjimmiltaan täyttää meidän sydämen kaipausta. Ainoastaan hänen täydellinen rakkautensa voi meidän nälkämme tyydyttää.

Yksi toinen asia, jota Jumala miulle loppuviikosta tuntu näyttävän oli se, että mie suoritan jatkuvasti. Pyrin aina olemaan jotenkin parempi: parempi ihminen, paremman näkönen, parempi tanssija yms. Uuvun suorittamiseeni ja unohdan hengittää. Unohdan rauhottua. En pysty kuulemaan Jumalan ääntäkään kun miulla on kokoajan niin kiire.
Meillä oli torstaina luova päivä jollon piti jollain taiteen keinolla kuvastaa joku oivallus jonka on tällä viikolla saanu. Mie kuvastin tän suorittamiseni tanssiin. Tein nopeatempoisen koreografian jossa oon kokoajan liikkeessä ja hengitän tarkotuksella vähän vaikeasti. Vaikka koreografia ei ookaan pitkä, lopussa oon jo ihan hengästyny. Sillon pysähdyn ja hengitän syvään, laskeudun maahan ja jään istumaan silmät kiinni ja vaan hengitän. Se koreografian teko prosessi puhu miulle. Jumala tuntu sanovan: Muista hengittää! Sinun ei tarvitse suorittaa koko ajan! Minun rakkauteni ei ole vähäisempi vaikka välillä lepäisit etkä tekisi mitään. Minun rakkauteni ei riipu teoistasi. Haluan viettää kanssasi aikaa. Rauhoitu hetkeksi niin sinun on helpompi kuulla mitä minulla on sanottavaa. Tanssiessasi kun unohdat hengittää, hengästyt ja tanssi vaikeutuu ja sinua alkaa pyörryttää. Elämässäkin, muista hengittää!

Muistakaa tekin ystävät tämä. Hyvää yötä ja siunattua viikonloppua!