Pintaa syvemmälle

Taas hetki on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani ja paljon on asioita ehtinyt tapahtua. Huomasin, että tämä otsikko sopii loistavasti monessa mielessä. Meillä oli muutama viikko sitten Love feast, juhla jolla pääasiassa henkilökunta halusi osoittaa kuinka paljon meitä oppilaita rakastaa ja arvostaa. Teemana oli "A masquarade under the sea" Jokaiselle oli määrätty oma hahmo joksi piti pukeutua ja jolla oli tiettyjä tehtäviä juhlan aikana. Pääsyvaatimuksena oli naamio. Omaa hahmoaan ei saanut paljastaa etukäteen muille. Asujen kanssa sai käyttää niin paljon luovuttaa kun vain löytyi. Usein kun kysymme miten meidän pitäisi johonkin kyetä vastauksena on " Sure you can do it. You're the creative DTS"
Oma hahmoni oli valas, Raamatunkertomuksesta Joona valaan vatsassa. Tehtäväni oli pyydellä jatkuvasti Joonalta anteeksi että söin hänet ja myös pyytää ihmisiä raapimaan nenäni sisäpuolta, koska sitä kutittaa. Naisellinen ylpeyteni hieman loukkaantui tästä valas hahmosta, mutta päätin ottaa asian huumorilla.

Juhlaa edeltävänä iltana meiltä kiellettiin pääsy ruokasaliin, koska sitä koristeltiin ja seuraavana aamuna meiltä kiellettiin myös pääsy olohuoneeseen ja keittiöön. Illalla sitten kuuden maissa monien merellisten olioiden kerääntyessän aulaan meidät vihdoin päästettiin olohuoneeseen ja ruokasaliin, jotka olivat todellakin muuttuneet merenalaiseksi valtakunnaksi. Meille tarjoiltiin merellisiä herkkuja kuten vihreää pizzaa, lohirullia ja hyytelöä jossa oli pieniä karkkikaloja. Illan lopussa oli tanssia, kuten kaikissa juhlissamme täällä.

Paikalla olevien hahmojen joukko oli kirjava. Löytyi Paavo Pesusieni, rapuja, merikurkku, mustekala, Joonan valas ja tappajavalas, vasarahai ja tavallinen hai, meduusa ja monia muita. Paikalla oli myös sellaisia hahmoja kuin Jack ja Rose sekä Titanic ja jäävuori. Tässä maistiaisia.

Se toinen pintaa syvemmälle osuus liittyy oppitunteihin. Meillä oli kaksi viikkoa sitten opettajana amerikkalainen Ken Helser vaimonsa Lindan kanssa. He opettivat aiheesta Living from the heart. Se viikko oli paras opetusviikko tähän mennessä ja meillä on kuitenkin jo aiemmin ollut aivan mahtavia opettajia. Ken Helserin viikko ei tuntunut ollenkaan opiskelulta. Hän vain jakoi sydäntään ja elämäänsä meidän kanssa ja se oli aivan uskomatonta. Erityisen  voimalliseksi kaiken teki se, että hän elää niinkuin opettaa. En ole myöskään varmaan nähnyt rakastuneempaa avioparia ja heidän liittonsa on kuitenkin kestänyt jo yli 40 vuotta ja heillä on ollut myös paljon vaikeuksia. Pelkästään heidän näkemisensä oli niin rohkaisevaa ja he olivat niin rakastavia ja lämpimiä ihmisiä. Ken Helser on kunnon lempeä isoisä.

Hän oli myös rukoillut jokaisen meidän puolesta jo muutamaa kuukautta etukäteen. Hänellä oli meille jokaiselle profetia. Hän oli kirjoittanut ne ylös ja näytti joka päivä muutaman niin että neljässä päivässä kaikki 30 tuli käytyä läpi. Hän oli tehnyt ne profetiat jo etukäteen tietämättä meistä mitään ja kuitenkin ne osuivat aivan nappiin ja sisältivät asioita joita hän ei olisi voinut meistä mitenkään tietää. Hän teki ne täysin luottaen siihen, että asiat jotka hän kirjoittaa ylös ovat Jumalalta. Miun profetiassa luki mm, että mie oon erittäin herkkä. Se oli huvittavaa, koska miun profetia oli aivan viimeisenä ja olin jännittänyt sitä tosi paljon ja siinä vaiheessa kun hän laitto sen powerpointilla valkokankaalle niin mie jo pillahdin itkuun ennen kuin olin ehtinyt kunnolla lukea mitään muuta kuin sen erittäin herkkä. Hän oli kirjoittanut miun nimeks pelkän Maria. Aloin sitten miettimään miun nimen merkitystä. Italiaks Mia tarkoittaa minun. Sit mie vaan aloin miettimään et miun nimi on Miia-Maria eli minun Maria. Aloin sitten vaan miettimään, että kuka se on, joka sanoo sen minun. Sitten vaan jotenkin tajusin, et se, joka sanoo sen minun on Jumala. Jumala sanoo miulle, Minun Mariani. Se ajatus oli aivan uskomattoman kaunis ja lohdullinen etten voinut muuta kuin itkeä.

Ken Helser myös opetti meitä kirjoittamaan rukouspäiväkirjaa. Se eroaa kuitenkin tavallisesta rukouspäiväkirjasta sillä, että voimme myös kirjoittaa Jumalan vastauksen. Voimme kirjoittaa paperille Jumalan ääntä ja luottaa ettei se ole vain oman mielikuvituksemme tuotetta. Voimme kysyä Jumalalta asioita ja hän saattaa antaa aivan selkeän vastauksen tai sitten hän saattaa yksinkertaisesti sanoa ettei meidän vielä kuulu tietää sitä asiaa. Hän saattaa myös tuoda mieleemme tiettyjä Raamatunkohtia. Mie oon nyt pitäny tuota vuoropuhelu rukouspäiväkirjaa noin viikon ja se on ollu aivan uskomatonta. Mie kirjotan ensin päivämäärän, että siihen kohtaan voi palata vaikka myöhemmin ja sitten oman rehellisen rukoukseni jonka jälkeen jätän pienen välin ja kirjotan Jumalan vastauksen. Se on ihan uskomatonta, mutta Jumala oikeasti vastaa. Mie en mitenkään ois voinu keksiä niitä asioita itse. Oon saanu aivan mahtavia rohkaisun sanoja päivään ja lupauksia ja neuvoja ja muistutuksia. Se päiväkirja ei oo pelkkää onnellista höttöä vaan Jumala myös muistuttaa minnuu miun virheistä joita en oo suostunu aiemmin myöntämään. Hän kuitenkin tekee sen lempeästi eikä tuomitse ja sitä päiväkirjaa kirjoittaessa jotenkin tajuan enemmän ja enemmän miten suunnaton on Jumalan rakkaus ja myös oikeamielisyys ja hyvyys. Mie voin puhua/kirjoittaa Jumalalle kuin parhaalle ystävälle enkä vain kuin, koska hän ON miun paras ystäväni ja janoaa viettää miun kanssa aikaa. Ken Helser sano, että tää päiväkirjan pitäminen voi muuttaa elämää ja mie tunnen sen jo nyt. Kannustan ehdottomasti kaikkia kokeilemaan, saatatte yllättyä erittäin iloisesti. Tähän liittyy se, että pitää osata luottaa, että ne asiat joita kirjoittaa tulevat Jumalalta. Jos epäilee kaikkia asioita ei kohta voi enää kirjoittaa yhtään mitään. Ei se ole omaa taitoamme, että pystymme kirjoittamaan Jumalan puhetta, se on vain hänen hyvyyttään. Päiväkirjaan on hyvä kirjoittaa myös ne asiat jotka tuntuvat epäloogisilta ja siltä kuin eivät liittyisi mihinkään. Ken Helser kertoi esimerkkinä, että yhtenä aamuna hän kirjoitti "Rakasta vihamiehiäsi" ja ihmetteli sitä. Kyseinen aamu oli päiväykseltään 11.09.2001 jolloin muutamia tunteja myöhemmin tapahtui järkyttävä kaksoistornien terroristi-isku.

Oman elämäni huvittavana pikku esimerkkinä voin kertoa, että mietin kovasti, että haluaisin leikata hiukseni kerroksittain. Pelkäsin kuitenkin, että niistä tulisi jotenkin hölmöt ja jahkailin asian kanssa. En kirjoittanut asiaa päiväkirjaan, koska ajattelin, että se on aivan liian vähäpätöinen asia ja miksi Jumalaa miun hiukset kiinnostais. Kun kirjotin päiväkirjaa, yllättäen sitten päähäni ilmestyivät sanat "kultaseni, uskaltaudu vain kokeilemaan jotain uutta hiuksiisi. Näytät kauniilta" Suuni melkein loksahti auki. Koko maailmankaikkeuden luoja on kiinnostunut miun hiuksistani niin, että vaivautuu jopa kommentoimaan asiaa miulle. Se Raamatunkohta jossa puhutaan, että Jumala tietää senkin kuinka paljon hiuksia meillä on päässä avautui miulle täysin uudella tavalla. Jumala on oikeasti kiinnostunut ihan kaikesta mitä meille kuuluu!!!

Siunattua päivää rakkaat immeiset!