Merkitty Miia matkaa maailmalle

Olen nyt sitten sananmukaisesti merkitty nainen. Muutama viikko sitten opettajinamme oli pariskunta luovaan evankeliointiin erikoistuneesta Taboo tiimistä Lontoosta. Puerto Ricolainen Chris on kaiken muun lisäksi tatuointiartisti ja hän otti tatuointitarvikkeensa mukaan tullessaan tänne Ålesundiin. Ajatus tatuoinnin hankkimisesta on askarruttanu miun mieltä jo pidempään ja kun opettajana oli tatuintiartisti, joka vielä esitteli upeita luomuksia omassa ja vaimonsa käsivarressa niin kiinnostus heräsi entistä vahvempana. Menin sitten ensimmäisen päivän oppituntien jälkeen kertomaan tatuointihaaveestani opettajalle ja kyselin käytännön infoa parantumisesta yms. Kerroin että olin jo yli vuoden ajan miettiny pientä ikhtys-kalaa, mutta paikka oli vaan vielä hakusessa. Kerroin myös perusteeni tatuoinnille ja opettaja sanoi, että ei kuulosta että tatuointi ois miulle vaan hetken mielijohde joten hän vois sen kyllä miulle sen viikon aikana tehdä kunhan vaan paikan päätän. Sen päivän keskittymiskyky sitten vähän meni kun mietin tatuoinnille paikkaa. Näin outreachia edeltäen paikan pitäis olla sellanen että sen saa helposti piiloon. Alunperin olin ajatellu, että ois hölmöä hankkia tatuointi ennen outreachia tulehtumisriskien ja muiden takia, mutta kun opettajamme kerto siitä miten hän rukoilee ensin jokaisen ihmisen puolesta jonka hän tatuoi niin päässäni naksahti, et mie halluun siunatun tatuoinnin. Siispä vietin illalla tunnin piirrellen kaloja kajaalilla ihooni. Päädyin paikkana oikeaan kylkeen.

Seuraavan päivän oppitunnin jälkeen meitä lähti pieni joukko oppilaita vierastalolle sopimaan opettajan kanssa tatuoinneista(en ollut ainoa, joka innostui). Arvelin, että miun vuoro ois joskus loppuviikosta, mutta opettaja sanoikin että miun toivoma tatuointi on niin pieni että hän vois kyllä tehdä sen samana päivänä iltaoppitunnin jälkeen samoin kuin parin muun tytön tatuoinnit. Siinä sitten sujui ilta aika jännittyneissä tunnelmissa kun odoteltiin H-hetkeä. Ainakin kymmenen ihmistä myös ilmoitti haluavansa tulla katsomaan kun meitä tatuoidaan, osa pojista siitä syystä, että olivat varmoja että mie itken kun tatuointineula osuu ihooni ja ihan siksikin että myö kolme tyttöä oltiin sellaisia joista moni ois vähiten arvannu että aiotaan hankkia tatuointi.

Illalla sitten kolme jännittynyttä tyttöä ja joukko uteliaita suuntasi vierastalolle jossa yksi makuuhuone oli muutettu tatuointistudioksi. Opettaja piirsi tatuointimme tietynlaiselle paperille joka jätti kuvion kun sen painoi ihoa vasten. Mie olin jonossa toisena ja seurasin jännittyneenä kun ruotsalainen kaverini sai pienen ikhtys-kalan korvan taakseen. Tatuointipyssyn ääni oli inhottava, mutta kaverini sanoi, ettei tatuoinnin tekeminen oikeastaan satu. Tuntuu vain pikemminkin oudolta ja pää tärisee. En ihan luottanut hänen lausuntoonsa ja odotin vuoroani jännittyneenä.

Innostunutta yleisöä, ilmeet kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Oma vuoroni koitti ja siinä vaiheessa oikeastaan sitten vasta määrääntyi tatuoinnin lopullinen paikka. Päädyin oikealle puolelle alaselkään. Siinä paikassa tatuointi ei tuota outreachillakaan ongelmia, koska siinä kulttuurissa  johon olen menossa ei tosiankaan liehuta bikinit päällä. Kaikki oli valmista ja koetin pitää hengitykseni tasaisena kun opettaja rukoili miun puolesta. Sitten oli aika aloittaa. Odotin suurta kipua joten yllätyin kun kipu olikin enemmänkin sellasta ärsyttävää, joka tekee mieli huitasta pois, ei lähellekään niin pahaa kun olin kuvitellu. Ei se toki mikään suuri nautintokaan ollu, mut helposti siedettävissä kuitenkin. Sillon kun neula oli luun kohalla niin kirpas kieltämättä vähän enemmän ja kun mustia kohtia täytettiin niin se tuntu pikkasen ikävältä. Kohta johon mie otin tatuoinnin ei oo kuitenkaan mitenkään herkimpiä alueita, jos oisin halunnu tatuoinnin kylkiluiden päälle niin sillon kipu ois sitten ollu ihan eri mittakaavassa. .

Miun söpö pikku ikhtys-kala alkuvaiheessaan. Tässähän tää näyttää siltä niinkun miun ihoon vaan piirrettäis tussilla.

Tatuoimisen alussa olin seisaallaan, mut ehkä puolivälissä miulle alko yllättäen tulla huono olo ja rupes huimaamaan. Se tuli tosi yllättäen ja totesin vaan et minnuu huimaa ja tuntuu että pyörryn. Pidettiin pieni tauko ja mie hengittelin ja sain lasin juotavaa ja sain myös istua alas loppuajaksi. Se huimaus oli hämmentävää, koska en ollenkaan tienny syytä. Ehkä se oli joku elimistön shokkireaktio. Pitihän sitä pientä draamaa saada kehiin ja olla oma itseni eli meinata randomisti pyörtyä milloin mistäkin syystä. Muut oli oikein huolehtivaisia ja pojat tuki minnuu etten vain putoa tuolilta vielä siinäkin vaiheessa kun oloni oli jo aivan hyvä. Kun tatuointi oli valmis n. 45 minuutin kuluttua, olin aivan innoissani ja halusin heti nähdä sen. Reaktioni oli iloinen kiljahtelu ja hyppiminen ympäriinsä. Lopputulos oli siis tyydyttävä.

 

Haluan vähän jakaa syitäni tatuoinnin hankkimiselle ettette luule että mie ihan hetken mielijohteesta tuon päätin. Oon varmaan koko lukion ajan piirrelly oppitunneilla käteeni pieniä kaloja ja symboli kiehtoi kovasti ja kaikki se et kristityt käytti tätä symbolia vainojen aikaan. Ikhtys-kala on jotenkin erityisesti kristittyjen symboli vielä nykyäänkin. Ristiä monet käyttävät ihan vain koristeena. Minnuu myös kiehtoi Ilmestyskirjan kohta pedon merkistä ja heräsi ajatus, että miepä haluan sen vastakohdan. Vaikka mie kuulun sydämessäni Jumalalle niin jotenkin ihan fyysinen leima tuntu kiehtovalta ajatukselta. Toki täytyy myöntää et kyllähän mie olin myös ihan vilpittömän utelias miltä tatuoinnin hankkiminen tuntuu ja halusin testata omaa rohkeuttani ja ei se oikein onnistu muuten kuin kokeilemalla. Kalasta miulle tulee aina myös mieleen MGTH:n biisi "Kala":

Vastavirtaan ui elävä kala

Ja usein uupumus uskoa vie

Ei silti Luojansa luovuttaa ala         

hän voiman antaa ja selkenee tie

Vastavirtaan ui elävä kala

on kanssakulkija harvinainen

ei totuus kulu, ei tulessa pala

tuo varma Sana vie perille sen

Vaikka koskien kauhut pauhaa

vie matka tuo perille

Ei löydä se rannoilta rauhaa

Ei käänny se merille

Sitä usko ja rakkaus johtaa

ja toivo on suuri niin

Siksi pärskeet ja pyörteet se kohtaa

luottaen lupauksiin 

Tää biisi puhuttelee minnuu, joka kerta. Mie tahon olla se elävä kala josta tässä lauletaan. Mie tahon uida vastavirtaan enkä mennä virran mukana ja ajautua vain sokeasti siinä, mitä maailma arvostaa. Miun rukous outreachin suhteen vois olla, että tahdon olla elävä kala, joka tuo elävää vettä. Kohta tätä pääseekin käytännössä harjottelemaan. Lähtö outreachille on huomenna(no oikeastaan tänään, koska on jo aamuyö). Rinkka nököttää paksuna ja pakattuna ja huone on siivottu. Mieliala on älyttömän sekava eikä nukuta yhtään. Outreachia on jännätty monta kuukautta ja nyt se sitten koittaa. Tuntuu myös siltä etten oo ollenkaan valmis enkä riittävän varustautunut. Viime viikko oli outreach prep viikko jollon olin etukäteen päättäny viettäväni paljon aikaa rukoillen ja hiljentyen, mutta todellisuudessa olin jotenkin kauhean levoton ja rukoileminen ja Raamattu jäi vähälle ja turhaannuin itseeni kun tuntui etten tehnyt mitään fiksua. Oli olo etten oo ollenkaan riittävän valmistautunut outreachiin, mutta mieleen muistu jonkun viisaat sanat, et jos myö odotettais että ollaan oikein valmistautuneita ennen kuin lähdetään lähetystyöhön niin sillon kukaan meistä ei koskaan lähtis. Lohdullista ajatella, että Jumala voi käyttää minnuu kaikessa heikkoudessani ja keskeneräisyydessäni. En mie koskaan tuu olemaan valmis kuin vasta taivaassa. Mennään näillä eväillä, mitkä on ja luotetaan, että kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan!

Siunausta kaikki rakkaat! Miun blogiin tulee nyt tauko outreachin ajaks kun en voi maata paljastaa ja menis kirjottelu ihme salailuksi. Jos halluutte miun kuulumisia lueskella niin heittäkää miulle sähköpostiosoitteenne vaikka facebookissa niin lisään teidät sähköpostilistaan :)