Ensimmäinen viikko kauniissa, sateisessa Ålesundissa

Täällä nyt sitten ollaan. Blogia en ole kerennyt päivittämään kun on ollut hirveä kiire plus että tietokoneeni langaton verkko ei ainakaan tällä hetkellä toimi joten olen joutunut lainailemaan kavereiden koneita niinkun nytkin teen. Vähän alkutunnelmia, kun saavuimme tänne maanantai iltapäivänä jännitti aivan tajuttomasti. Kun ajoimme talon pihaan tuntui, että pyörryn siihen paikkaan ja olin melkein hysteerinen. Selvisimme kuitenkin sisälle asti ja kaikki olivat hurjan ystävällisiä ja porukka vaikutti aivan mielettömän mukavalta. Ihmisiä on monesta eri maasta ja erilaiset aksentit ovat aivan ihania! Rupesin melkein kiljumaan kun yksi jätkä kertoi olevansa Australiasta.

Jaan huoneen kahden ihanan norjalaistytön Helenen ja Heidin kanssa. Tilaa on enemmän kuin pelkäsin, mutta silti on aika ahdasta. Talo on iso ja täällä on yhteisiä oleskelutiloja, ruokailutila, keittiö, meidän oppilaiden huoneet ja henkilökunnan tiloja. Kuvia laitan jossain vaiheessa kunhan on enemmän aikaa ja jos saisin vaikka oman koneeni toimimaan.

Meitä oppilaita on 30 kolmestatoista eri maasta jotka ovat: Australia, Yhdysvallat, Columbia, Paraguay, Filippiinit, Japani, Saksa, Sveitsi, Hollanti,Venäjä, Norja, Ruotsi ja mie ja Hanna ollaan ainoat suomalaiset. Kulttuurien kirjo on iso ja on hauska keskustella yhdessä omien kulttuurien eroista ja yhtäläisyyksistä. On ihanaa, että vaikka täällä on natiiveja englannin puhujia he suhtautuvat todella mukavasti meihin muihin joilla englanti ei ole äidinkieli. Kaikkiaan ihmiset ovat aivan ihania ja vaikka täällä on oltu vasta muutama päivä tää paikka tuntuu jo ihan kodilta. Aina on joku jonka kanssa jutella, laulaa, venytellä, nauraa tai rukoilla. Täällä on tosi lämmin yhteishenki ja helppo olla oma itsensä.

Tähän mennessä on ollut taloon ja lähialueeseen sekä Ålesundin kaupunkiin tutustumista. Olemme myös saaneet kukin omat kotityömme joista osa pysyy samana koko vuoden ajan. Jokainen auttaa vuorollaan keittiössä ruokien valmistuksessa ja tiskaamisessa ja sen lisäksi on siivoushommia. Miun tehtäväalue on tyttöjen vessat joten saan jynssätä niitä lähes joka päivä 9kk ajan. Kunhan ohjelma alkaa kunnolla ja ensimmäinen viikko on ohi meillä on luovia viikkoja ja opetusviikkoja vaihtelevasti. Opetusviikoilla on muutamana iltana luovaa työskentelyä. Ohjelmaan kuuluu myös musiikkihetkiä ja omaa hiljentymistä. Näistä sitten lisää.

Porukka täällä on ihanan spontaania ja tanssijoiden kesken keksimme pitää lihaskunto ja venyttely hetken joka ilta. Tanssitunnit ei ole vielä edes alkaneet ja mie oon nyt jo ihan jumissa kaikesta lihaskunnosta.Toivottavasti motivaatio säilyy, koska siinä tapauksessa voisin olla vuoden lopussa ihan huippukunnossa. On huvittavaa kun me tanssijat treenaamme ruokailuhuoneessa, muut kulkevat ohi kovin ihmettelevän näköisinä, että mitä hulluja myö oikein ollaan. Eilen venyttelyhetken jälkeen päädyimme salsatunnille kun Columbialainen David päätti alkaa opettaa salsaa. Se oli aivan mahtavaa!!!

Näin syvällisemmästä puolesta, tuntuu että oisin ollu täällä jo monta viikkoa, koska näiden ihmisten kanssa on niin helppo olla. Pystyy puhumaan avoimesti ja on ollut helppo keskustella kipeämmistäkin asioista. Miusta myös tuntuu että tää vuosi tulee olemaan tosi suurta hengellisen kasvun aikaa. Mie haluan oppia kuuntelemaan paremmin Jumalan ääntä elämässäni ja kulkemaan hänen kanssaan joka päivä. Tää on hyvä ja turvallinen paikka uskossa kasvamiseen. Oon tosi onnellinen että saan olla täällä. Myöhemmin taas lisää. Hejsan!