Tanssia ja yllätyksiä

Tassa vahan paivityksia pidemmalta ajalta kun en ole oikein ehtinyt kirjoitella. Valitettavasti ei ole suomalaista nappaimistoa kaytossa nyt enka jaksa kayttaa leikkaa-liimaa periaatetta koko ajan joten korjaan nama kirjaimet kunhan jaksan.

Vahan erityisia juttuja menneilta viikoilta. Yhtena lauantaina lahdimme isommalla porukalla katuevankelioimaan, koska halusimme harjoitella outreachia varten. Katuevankeliointi on jotain mika on pelottanu minnuu varsin paljon eika oo tuntunu ollenkaan luontevalta. Siksi tuntui mukavalta ajatukselta menna yhdessa isomman porukan kanssa.

Menimme laheiseen kauppakeskukseen. Ajatuksenamme oli tehda flashmob. Kun Jena puhalsi pilliin, kaikki jahmetyimme paikoillemme. Monet katsoivat meita hieman hammentyneina. Meilla oli kasissa palapelinpaloja joissa luki toisella puolella "the missing piece" ja toisella puolella Johanneksen evankeliumin kohta "Mina olen tie, totuus ja elama". Kun olimme olleet jahmettyneina muutaman minuutin Jena huusi " Jesus can set you free!" ja sitten jatkoimme kavelya niinkuin mitaan ei ois tapahtunu. Jaiomme myos palapelinpaloja ihmisille ja laitoimme niita penkeille ja poydille. Sen jalkeen menimme vahan kauempana olevan McDonaldsin eteen ja osa piirsi liiduilla kavelykatuun iloisia kuvia. Joku soitti kitaraa ja myo muut laulettiin ylistysbiiseja. Yksi rohkeimmista norjalaistytoista myos jutteli ohikulkijoille. Olemmehan luova dts niin piti keksia jotain taiteellista eika vain menna kysymaan ihmisilta " Anteeksi, mutta tunnetko Jeesuksen?" Sellaseen katuevankeliointiin en ois valttamatta edes itse halunnut lahtea mukaan. Kun laulettiin ylistysbiiseja, miulle tuli sellainen olo etta miun on taas pakko tanssia. Ymparilla kulki paljon ihmisia ja osa katsoi meita kummastuneena, mutta en valittanyt. Oli vaan niin ihanaa tanssia Jumalalle ja miusta alkaa vahitellen tuntua etta voisin tanssia aivan missa tahansa. Sydameen tuli vaan niin suunnaton ilo, jota mikaan eika kukaan muu kuin Jumala voi antaa. Halusin myos jakaa iloani muille ja siispa tanssin siina aivan riemuissani keskella kavelykatua. Sydanta lammitti kun jotkut ihmiset pysahtyi katsomaan meita ja viela enemman lammitti kun jotkut naytti ilahtuvan ja saavan vahan valoa silmiinsa. Toivottavasti Jumala kosketti joitain ihmisia sina paivana meidan kautta. Luova katuevankeliointi oli ihan mahtavaa ja tuntui miun tyyliselta jutulta. Emme pakottaneet ihmisia mihinkaan emmeka tuputtaneet, mutta he saivat vapaasti katsoa meita tai kysya kysymyksia tai lahtea pois jos ei kiinnostanut.

Jumala tekee joskus hurjia juttuja joita ei voisi edes kuvitella. Meilla oli muutama viikko sitten taalla koulussa tehtavana prophetic assingment. Jokainen sai numeron, joka edusti jotain koulumme henkiloa. Meidan piti rukoilla sen henkilon puolesta ja pyytaa Jumalalta jonkinlaista rohkaisua talle ihmiselle. Sitten sen perusteella mita Jumala meille puhui meidan piti jokaisen tehda teos kayttaen omaa taidemuotoamme. Kuvataiteilijat siis tekivat vaikkapa maalauksen, nayttelijat pienen draaman, musiikkilinjalaiset laulun, film trackin jasenet tekivat lyhyen elokuvan ja me tanssijat teimme tanssin. Meilla oli kaksi viikkoa aikaa tata tehtavaa varten jonka jalkeen yhtena perjantaina esitimme kaikki tuotokset koko koululle. Jarjestys arvottiin silla hetkella nostamalla numero purkista ja se jonka saama numero sanottiin esitteli teoksensa. Juuri ennen esitysta kerrottiin kenelle tuotos oli. Tilanne oli jannittava, koska koskaan ei voinut tietaa kuka oli seuraavaksi.

Koko koreografian tekoprosessi oli miulle tavallisuudesta poikkeava. Yleensa alotan tekemaan tanssia johonkin biisiin joka minnuu koskettaa. Talla kertaa miulla ei ollu mitaan muuta lahtokohtaa kuin se mita koin Jumalan puhuneen miulle. Kun olin yhtena paivana rukoillu prophetic assingmentin puolesta omassa huoneessani olin puoliunessa nahny kuvan isasta ja tyttaresta, kasvoista en saanu selvaa, mutta kuulin vain kuinka isa sanoi tyttarelleen sanat Psalmi 62. Sitten herasin sapsahtaen. Kaivoin heti esille Raamattuni ja katsoin Psalmin 62. Se kolahti syvalle ja silla hetkella paatin etta teen tanssini Psalmin 62 perusteella. Tein sitten psalmin inspiroimana tanssini ja musiikin etsin vasta jalkikateen. Koko prosessi oli taynna johdatusta ja olin aika tyytyvainen lopputulokseen. Ainoa, mika minnuu pelotti oli se, pystynko valittamaan ajatuksen tanssini kautta vaikkapa sellaiselle ihmiselle, joka ei ymmarra paljoa tanssista. Piti vain luottaa Jumalaan.

Miun vuoro esittaa teokseni oli esittelyhetken alkupuolella. Olin leikitelly mielessani ajatuksella, mitapa jos joku sais ittensa tassa tehtavassa, no sellanenhan on aika epatodennakoista. Seisoin ja odotin kuullakseni kelle miun tanssi on. "And Miia this piece you are doing is for..Miia". En meinannu uskoa korviani. Luulin ensin etta koko juttu oli vitsi. Sitten se oikeasti iskeytyi tajuntaani etta esitan tanssini itselleni rohkaistakseni itseani. Muut innostuivat ja alkoivat hurraamaan. Paatin sitten etta nyt miulla ei ole ainakaan mitaan paineita, koska tanssin itselleni. Voin vaan tanssia itselleni ja Jumalalle ja miun ei edes tarvitse ajatella ihmisia ymparilla. Ennen tanssimista luin Psalmin 62 aaneen kaikille. Se avautui miulle ihan uudella voimallisella tavalla, koska koin etta Jumala halusi erityisesti lohduttaa ja rohkaista minnuu sen kautta. Lukeminen oli vaikeaa, koska olin niin liikuttunut. Psalmin sanat oli juuri sita mita tarvitsin sen hetkiseen elamantilanteeseeni. Jumala on aivan kasittamattoman mahtava!!! Tanssiminen ei mennyt ihan nappiin, koska miun sisalla oli niin hurja tunnekuohu. Se ei kuitenkaan haitannut yhtaan koska tanssin itselleni ja Jumalalle ja tiedan etta oisin pystyny parempaan jos en ois ollu niin hammentyny Jumalan miulle varaamista yllatyksista.

Kaikkien n. 40 tyon esittelyyn meni varmaan nelja tuntia, mutta soimme kylla illallista valissa. Koko esittelyhetki oli aivan mahtava ja voimallinen ja oli upeaa miten Jumala puhui ihmisille, kosketti heita ja lohdutti heita. Todella moni sanoi jalkikateen etta se teos joka oli heille, osui aivan nappiin yksityiskohtia myoten. Jumala on kylla aivan kasittamaton!!! Sina paivana ei kyynelilta todellakaan valtytty, mutta ne oli ilon ja vapauden kyynelia.

Tanssijat elementissaan